Enni on ollut kipeenä. Flunssassa vaan, mutta sen verran kuumeinen ja tukkoinen että päättivät ottaa listalta pois kunnes on taas terve. Ja parempihan se näin on, kurjempi olisi vastaanottaa tärkeä puhelu ja todeta, että ei onnistu, kipeenä ollaan.
Onneksi pieni vaikuttaa jo olevan paranemassa. Vaikka miten tuota on varjeltu ja kotona koitettu flunssaisia sisaruksia eristää kauemmas, niin nyt tuli flunssa joka sitten osui ja upposi. No, onneksi tämä kevyempi flunssa eikä se, joka muutama viikko sitten kaatoi ekaluokkalaisen 39 asteen kuumeessa pariksi päiväksi sohvalle.
Munuaista on odoteltu pian kolme kuukautta. Niin siihenkin vain tottuu. Odottamiseen. Kyllä sitä niin mielellään tästä jo pääsisi eteenpäin, vaikka muutos tulee alkuun olemaan raskas ja viikkoja kestävä sairaalaelämä ei houkuttele ollenkaan. Mutta se askel on pakko ottaa ennemmin tai myöhemmin. Ja siksi mieluummin ennemmin.
Olemme aika läheltä nyt saaneet seurata kohtalotoverin vastaavaa reissua. Vähän tietää mitä odottaa, vaikka jokaisella on sitten ne omat erityisyytensä, eikä kaikki kuitenkaan tule meidän kohdalla menemään samalla kaavalla. Mutta suurin piirtein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti