Lomalla

Lapset on olleet lomalla jo pitkän pitkän aikaa. Arki on jo unohtunut, vaikka mies edelleen on töissä vailla lomaa. Ehkä elokuussa sitten hänkin lomailee. Koululaiset ovat jo muutamaan otteeseen todenneet, että vähän jo ikävä kouluun. 

Tänä kesänä on päästy lomailemaan ensimmäistä kertaa vuosiin ihan normaalisti. Ennin lääkkeet kun muistaa pakata mukaan, voi liikkua jo vapaasti ja melko kevyesti olla yötäkin reissussa. Toki koronarajoitukset ja suositukset vaikuttavat, mutta eivät toisaalta meihin sen enempää kuin muihinkaan. Viime kesä meni syömisen opettelussa ja tuoreeseen siirteeseen totuttelussa, sitä edellinen sairaalassa ja kotona dialyysissä. Niin kyllä tämä kesä kaikessa kuumuudessaan on ollut Ennin tähänastisista kesistä paras. 

Enni on päässyt mökille, on päässyt uimaan ihan kunnolla järveen, on päässyt veneilemään järvellä ja merellä, päässyt mukaan Puuhamaahan, Suomenlinnaan ja kotieläinpihalle, on matkustanut bussilla, junalla ja lautalla. Saanut juosta nakupellenä nurmikolla ja hyppiä trampoliinissa. 

Paljon kivaa on vielä edessä, monta reissua ja kivaa tekemistä. Ja sitten elokuun puolivälissä häämöttää päiväkodin aloitus ja syyskuussa itselläni työt. Pitkän kesän jälkeen se kaikki tulee sieltä ihan toivottuna, vaikka samalla haikealla mielellä mietin, että olisi tämä "normaali" kotiäitiys voinut vähän pitempäänkin jatkua. Käytännössä sitä on ollut vain tämä kesä ja pieni pätkä kevättä, kun päästiin letkusta eroon ja juominen alkoi ihan tosissaan sujua. Edelleen mittaan kaiken juomisen, koska ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että vaadittu kuusi desiä täyttyy.

Päiväkodin Enni aloittaa kaikin puolin aivan ikätasollaan. Tässä lomalla on päästy eroon vaipastakin kokonaan, kun ensin kesäkuussa jätettiin yövaippa pois ja heinäkuussa sain Ennin lopulta tekemään myös isommat asiat pottaan. Nyt sujuu tarvittaessa jo pytylläkin käyminen (ja tosi tarpeen vaatiessa puskassa, mikä myöskin on loman aikana kokeiltu...).

Lääkkeiden suhteen sujuu myäs tosi kivasti, illan viimeinen ja aamun ensimmäiset lääkkeet Enni ottaa tosi hyvin nukkuessaan. Saattaa aamullakin jatkaa unta vielä tunnin pari lääkkeiden jälkeen, vaikka niitä aamulla menee jopa neljä. Tässä talossa lapset on myös keikahtaneet aikalailla lomarytmiin, ja aamun aloittavat siinä kymmenen aikaan, mikä sekin on isompien mielestä liian aikaista. 

Tässä heinäkuussa jouduttiin tekemään raskas, kurja päätös meidän rakkaan koiran suhteen, ja saatettiin tuo Ennillekin kovin tärkeäksi muodostunut karvainen ystävä viimeiselle matkalleen. Vaikka se asuikin enimmäkseen koululaisten isällä, vietti se meilläkin paljon aikaa ja oli osa perhettä. Vakava, aggressiivinen sairaus vei toisen nopeasti huonoon kuntoon eikä muuta vaihtoehtoa jäänyt. Onneksi tuo sai viettää varsin tapahtumarikkaat ja hyvät 12 vuotta meidän ilona. Enni ei ehkä täysin vielä ymmärrä Saran poismenoa, vaikka olikin mukana viimeisellä reissulla. Onneksi hyvät muistot kulkevat mukana.

Huomenna lähden lasten kanssa pitkälle ajomatkalle Vaasaan ystävän luokse, sunnuntaina suunnataan perhekurssille toiseen suuntaan Siilinjärvelle. Miehen lomalle on ehkä jotain pientä reissua vielä suunnitteilla. Niin ja yksi vauhdikas Lintsipäiväkin on vielä tulossa. Vika lomaviikko sutten vähän rauhoitutaan ja ehkä vielä käydään myös mökillä.