Kohti kesää

Näin on taas aikaa kulunut edellisestä kirjoituksesta. Arki on ollut sen verran hektistä töiden, lasten koulun ja harrastusten, kotipuuhien ja kaikenmaailman muiden menojen kanssa, ettei taas ole tullut palattua tänne. Elämä rullailee tasaisen kiireisesti. Tämä toukokuu on aina täynnä kaikenlaista ylimääräistä ohjelmaa jo ihan lähestyvien lomienkin vuoksi. 

Minut on pitänyt kiireisenä myös uusin perheenjäsenemme, ihana pieni riiviö huskyvauva Viiru. Viiru ei ole ihan puhdasrotuinen husky, vaan lisämausteena on ripaus alaskanmalamuuttia ja samojedia.  Viiru haettiin kotiin joitain viikkoja sitten. Ehkä elämä on alkanut sen verran tasaantumaan että nyt oli karvavauvalle tilaa, varsinkin kun viime kesänä jouduttiin luopumaan edellisestä koirasta. Ennistä ja Viirusta on tulossa aikas hyvä tiimi.

On tähän kevääseen mahtunut sairastelujakin ihan mukavasti. Vähän väliä on joku lapsista ollut kotona ja saanut aikatauluttaa elämää uusiksi sairastelujen tiimoilta. Ennikin ollut flunssan takia poissa päiväkodista aika paljon. Itse olen koittanut siinä sitten revetä töihin ja sairastuvan ylläpitoon ja venynyt välillä kaiken maailman suorituksiin saadakseni paketin pidettyä kasassa. Etätyö mahdollistaa lapsenkin kanssa työskentelyn, vaikken tiedä sitten, onko se sitä kaikkein tehokkainta työaikaa. Kynnys on ollut korkea jäädä pois töistä lasten sairastelujen vuoksi, tai lähinnä nyt Ennin, koska muut jo kyllä pärjäävät kotona itsenäisestikin. Jotenkin on kuitenkin keväästä selvitty. Mummista ja vaarista on ollut iso apu myös näinä sairastelujaksoina, kun ovat osittain hoitaneet Enniä. Välillä Enni on ollut poissa päiväkodista myös siksi, että ryhmässä on kiertänyt korona tai vatsatauti. 

Jonkun vatsatautipöpön tuo siitä huolimatta sai päiväkodista, mikä tietysti pelästytti. Varsinkin kun se iski lomamatkalla Lapissa. Ehdin jo pelätä pahinta ja etsiä kaikki mahdolliset tarvittavat päivystysnumerot ja miettiä suunnitelman sen varalle, että ei pärjätä kotikonsteilla, mutta onneksi pöpö meni ohi nopeasti. Liian kamalana muistona kummittelee päässäni toissasyksyinen ripuli ja sen tiimoilta osastolla vietetyt viikot. Ei kiitos sellaista enää, ikinä.

Isommilla on koulua jäljellä enää pari viikkoa. Ennin loma alkaa juhannuksesta ja oma lomani sitten heinäkuussa. Seuraava ULS kontrollikin osuu loma-ajalle, mutta eipähän tarvitse kesken työpäivän lähteä vastaanotolle. Tällä viikolla oli etävastaanotto, jota varten viime viikolla käytiin labrassa. Kaikki mallillaan edelleen, ei huolta.  Pari kuukautta taas aikaa elää ennen kesän kontrollia.

Olen alkanut jo etääntymään sairaalamaailmasta, vaikka jossain sisimmässä elää tieto siitä, että kaikki on kovin pienestä kiinni. Koskaan ei tiedä huomisesta. Vaikka kuinka suunnittelisi ja varautuisi. Pelkkä ajatuskin osastojaksosta ahdistaa, vaikka Ennillä tuntuu olevan ihan positiiviset ajatukset sairaalasta.