Täällä pitkästä aikaa kirjoittelen. Hiljaisessa talossa, ihme ja kumma. Meidän perheen syksy on alkanut sairastelulla, kun eskariryhmästä Enni sai koronatartunnan ja minä sitten sain sen Enniltä. Enni pääsi tänään jo jatkamaan eskaripuuhia, mutta itse vielä koitan levätä pöpöä pois. Paljon muuta ei jaksakaan, sen verran tämä vie voimia.
Enni tosiaan aloitti viime viikolla eskarin. Suurta muutosta eskarin aloitus ei meille tuonut, eskari kun sijaitsee jo tutuksi tulleen päiväkodin tiloissa. Mutta tietysti iso askel sen aloitus Ennille oli.
Ensi viikolla eskariryhmään saadaan Munuais- ja maksaliitosta Hanna juttelemaan lapsille ja aikuisille. Enni odottaa jo Hannan vierailua. On ihana saada asiantunteva ihminen kertomaan sopivalla tavalla Ennin elinsiirrosta. Vaikka itsestä tuntuu, ettei Ennissä mitään ihmeellistä edes ole, kuuluu hän silti hyvin pieneen, erityiseen ryhmään elinsiirron saaneita lapsia.
Kesälomaa Enni sai viettää kuusi viikkoa. Kaikenlaista puuhaa lomaan mahtui, muun muassa asuntovaunureissu pohjoiseen aina Norjaan saakka. Norjassa vietettiin pari yötä. Enni ei olekaan aiemmin käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, joten reissu oli hänen ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Kaikki sujui hyvin ja olin varautunut englanninkielisillä resepteillä, vakuutustodistuksilla ja Ennin diagnoosit kattavalla englanninkielisellä todistuksella, jonka sairaalasta sain. Millekään näistä ei tullut käyttöä, hyvä niin. Reissu sujui kaken kaikkiaan ilman sairastelua ja suurempia tapaturmia.
Syksystä on tulossa kakken kaikkiaan kiireinen, mutta sellaistahan se arki on. Vähän kiireistä ja täyttä. Kalenterissa on vaikka ja mitä, mutta paljon sieltä myös pyyhkiytyy aina pois kun joku pöpö tulee ja vaikuttaa suunnitelmiin.
