Viime viikon maanantaina aloitettiin viimein Ennin vatsakalvodialyysi, kolmen viikon hemodialyysin jälkeen. Ja mikä helpotus, se lähti toimimaan ilman ongelmia. Viikonloppuna siirryttiin jo käyttämään dialyysikonetta käsin tehtävän dialyysin sijaan. Ja sekin alkoi toimia hienosti.
Samaan aikaan vatsakalvodialyysin kanssa alkoi meillä miehen kanssa perehtyminen Ennin kokonaisvaltaiseen hoitoon dialyysivaiheessa. Harjoittelimme ensin nukella, sitten Ennillä. Dialyysin tekoa, katetrinjuuren puhdistusta ja teippausta, yökoneen käyttöä ja kaikkea sitä mitä kotona meidän on osattava päivittäin itse. Meidän on osattava tulkita verenpaineita, pulssia, painon muutoksia ja tietenkin yleisvointia. On osattava arvioida katetrinjuuren tilaa ja dialyysinesteen laatua. On osattava valmistaa Ennin maidot ja annostella lääkkeet. Pistää Epo, huolehtia nenämahaletkusta ja laskea mahdolliset korvausmaidot jos neiti oksentaa. On osattava huolehtia tekemisen puhtaudesta ja oikea-aikaisuudesta. On osattava toimia erilaisissa poikkeustilanteissa ja reagoida muutoksiin. Ja tietenkin on osattava tehdä dialyysiä sekä käsin että koneella ja kirjata tarvittavat ja merkitykselliset tiedot oikein muistiin.
Onneksi mikään osa-alue ei tunnu ylivoimaisen vaikealta, joskin tuo pistäminen taitaa olla miehen homma. Itse vähän piikkikammoisena mieluiten jätän sen tekemättä. Joka tapauksessa, mitä tahansa ongelmaa tuleekin, voimme aina soittaa osastolle, yöllä tai päivällä. Se tieto helpottaa.
Kaiken opettelun lisäksi olemme vähitellen saaneet kotiin hoitotarvikkeita, joita tarvitaan aika lailla. Makuuhuoneemme alkaa muistuttaa sairaalahuonetta, sillä tänään saapui Ennille sänky ja tippateline Jorvista, kotiovelle kuljetettuna.
Osa tarvikkeista tilataan oman terveyskeskuksen kautta ja osa saadaan Lastensairaalasta. Dialyysinesteet toimittaa apteekki ja tietysti lääkkeet ja erikoiskorvikkeet haetaan myös apteekista. Monta eri tahoa, joiden kanssa tullaan tekemään yhteistyötä vielä pitkään.
Tällä hetkellä Ennin kanssa on päästy tilanteeseen, että kone tekee dialyysiä kaksitoista tuntia illasta aamuun. Lisäksi päivällä tehdään yksi lyhyt konehoito. Muun ajan Enni voi touhuta ihan normaaleitakin juttuja, kuten ulkoilla. Nyt ollaan saatu lupa jo liikkua enemmän ihmisten ilmoilla ja tänään muun muassa syötiin ravintolassa sisällä, Enni mukana.
Eilen päästiin eroon myös kaulalla olleesta hemodialyysikatetrista ja pitkän matkaa mukana kulkeneesta cvk:sta, joten enää matkassa kulkee pd-katetri ja nenämahaletku. Askel kotiin päin sekin.
Mahdollista on, että ensi viikolla saadaan neiti yöksi kotiin. Ensimmäistä kertaa ikinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti