Talven kuulumisia

Kirjoitusrintamalla on ollut hiljaista. Istun koneella jo töiden takia niin paljon, ettei vapaa-ajalla koneen käynnistäminen ole aina ensimmäisenä mielessä. Elämä rullailee eikä mitään kovin mullistavaa kerrottavaa ole. Talveen on mahtunut lumen lisäksi paljon sairastelua, paljon töitä, lasten harrastuksia ja paljon Ennin mummipäiviä. Mummipäiviksi kutsutaan niitä päiviä, jotka ovat arkipäiviä, mutta jolloin Enni ei syystä tai toisesta ole päiväkodissa. Niitä päiviä on totisesti kertynyt, osittain siksi, että Enni on ollut flunssainen, osittain siksi, että päiväkodissa on ollut tarjolla koronaa monesta suunnasta, ja on haluttu pitää Enniä sieltä poissa pahimpien aaltojen yli. Onneksi on mummi ja vaari, en tiedä miten tämä arki voisin toimia ilman heitä.

Tänään oli pitkästä aikaa sairaalapäivä, suunniteltu sellainen. Munuaisensiirrosta tulee perjantaina kaksi vuotta ja kaikeksi helpotukseksi kontrolleissa kaikki oli niin hyvin kuin vaan olla voi. Joka kerta ihan peruslabrojakin jännittää, mutta näitä isompia kontrolleja jännittää kyllä vielä enemmän. Seuraava isompi päivä on vasta vuoden päästä, toivotaan että siihen saakka ja siitäkin eteenpäin tasainen vointi jatkuu. 

Enni oli taas superreipas. Kanyylin laittaminen on aina yhtä kurjaa, mutta onneksi yksi kanyyli tällä reissulla toimi koko päivän. Ennin mielestä ainut kurja asia päivässä olikin juuri tuo kanyyli, kaikki muu oli sen verran kivaa että varmasti saan tuon sinne helposti taas uudestaan. Kahden vuoden tauon jälkeen päästiin tänään myös leikkiosastolle, mikä varmasti omalta osaltaan vaikutti päivän onnistumiseen aika merkittävästi. Ihana paikka viettää aikaa labrojen ja muiden tutkimusten välissä. 

Tämän ahdistavan maailmantilanteen keskellä näitä onnistuneita päiviä tarvitaan. Enni on valmis maailmaan, mutta väkisin omassa mielessä pyörii ajatus siitä, että koko Ennin elämä on siirrytty kriisistä toiseen. Ensin Ennin diagnoosin aiheuttama kriisi meidän perhepiirissä, ja kun munuaisensiirtoon saakka viimein päästiin, alkoi kahden vuoden mittainen taistelu koronakriisin keskellä. Nyt kun koronakriisi alkaa tasaantua ja elämä sen puolesta normalisoitua, on ympröivä maailma mennyt sekaisin muulla tavoin Venäjän toimien vuoksi. Kaikki nämä kolme hyvin erilaista kriisiä ovat sellaisia, joita ei neljä vuotta sitten osannut ajatella, että voisi edes koskaan tapahtua. Ei kai ihme, jos välillä vähän ahdistaa?