Keväisiä kuulumisia

Ekaluokka lähenee täällä jo loppuaan. Kovin on ollut vauhdikasta aikaa, eikä tänne kirjoittelu ole taas hetkeen ollut mielessä. Tavallaan se kertoo myös tasaisuudesta; ei mitään ihmeellistä kerrottavaa. Toisaalta sekin on ihan tärkeä asia tuoda ilmi. Että ihan tavallista elämää tällaisella taustallakin eletään. 

Koulussa on sujunut Ennillä tosi hyvin. Kavereita riittää ja on opittu lukemaan ja kirjoittamaan. Millään osa-alueella ei ole tullut ilmi poikkeavaa, ei tuen tarpeita eikä haasteita kaverisuhteissa tai oppimisessa. Kouluun mennään mielellään, mitä nyt aamuisin väsyttää, vaikka melkein joka aamu koulu alkaa vasta ysiltä. Koulupäivän jälkeen Enni on muutaman tunnin iltapäiväkerhossa.

Sen kummempaa sairastelurumbaakaan ei toistaiseksi ole näkynyt, ja itse asiassa tänään oli Ennillä koko lukuvuoden ensimmäinen sairaspoissaolopäivä ja ollaan sentään jo huhtikuussa. Joku flunssapöpö vähän nosti aamulla lämpöä, mutta päivän mittaan sekin kyllä hävisi pois. Joitain flunssia on tässä ekaluokan aikana aiemminkin ollut, mutta ovat osuneet joululomalle ja viikonlopuille. Yleisesti ottaen perusflunssat menee Ennillä lievänä ohi.

Elinsiirteen kuusivuotiskontrollissa kaikki oli myöskin mallillaan. Munuaisesta ei löytynyt moitittavaaja munuaisen synttäripäivänä juhlittiinkin Ennin kanssa Flamingossa; kontrollipäivän perään ajettiin yöpymään hotelliin ja seuraavana päivänä hyvän aamiaisen jälkeen kylpylään. Uimista on muutenkin treenattu kevään mittaan aktiivisesti, niin uimakoulussa kuin muutenkin, ja viime viikonloppuna otettiin iso askel uimaan oppimisessa kun Enni oppi sukeltamaan ja muutaman metrin jo uimaankin. Uimakoulu jatkuu vielä lukuvuoden loppuun, joten eiköhän käsällä jo uida suhteellisen sujuvasti. 

Uimakoulun lisäksi Ennin harrastuksiin kuuluu kuvataidekoulua, temppujumppaa, kokkikerhoa ja tanssia. Tanssin osalta tänä keväänä on päästy myös kilpailemisen makuun ja edessä onkin jo kolmannet starttikisat toukokuussa. Muissa harrastuksissa ihan vaan kiva tekeminen riittää. Harrastusten lisäksi Enni leikkii vapaa-ajalla kavereiden kanssa ja osaa hyvin leikkiä myös itsekseen. Hän lähtee monesti mielellään mukaan myös lenkille, joko kepparilla tai pyörällä. Hiihtolomalla uskallus riitti jo Sallan isoihin rinteisiin ja luistelemassa käytiin talven aikana useamman kerran. 

Kaiken kaikkiaan Ennin lukuvuosi on ollut hyvin tavallinen, tavallisen ekaluokkalaisen vuosi. Koulutaitojen opettelua, läksyjä ja lelupäiviä. Pieniä itsenäistymisen askeleita. 

Labrat on aikataulutettu aamuihin niin, että Enni ehtii hyvin heti ensimmäiselle oppitunnille. Elinsiirtolääkärin vastaanotot, joita on parin kuukauden välein, pyrin saamaan iltapäiviin, ja hyvin se on onnistunutkin. Koulusta on oltu elinsiirteen vuoksi poissa ainoastaan jo mainitussa vuosikontrollissa, siellä kun on kaikenlaista vastaanottoa koko päivän täydeltä. Tällä hetkellä odotamme myös aikaa nukutushammashoitoon, suussa kun on taas sitä ja tätä pientä korjattavaa. Sitä varten joutunee sitten olemaan koko päivän poissa koulusta.

Lääkkeitä Enni saa edelleen aamuin illoin, koulupäivän aikana ei tarvitse niistä murehtia. Tavallaan sairaus ei näy koulussa kenellekään. Eikä tässä tavallisessa arjessakaan. Silti se kulkee monessa asiassa mukana taustalla ja lääkkeiden antaminen tulee jostain niin syvältä selkärangasta, että ihan hämmästyttää. Ja kaiken arkisen rumban, aamun kiireen ja arjen aikatauluttamisen keskellä sitä aina välillä pysähtyy miettimään, miten kiitollinen saa olla siitä, että tilanne on nyt tämä. Miten pienestä kaikki on kiinni ja miten lähellä on käyty niitäkin hetkiä, joissa kaikki on ollut hiuskarvan varassa. 

Kesää kohti, luottavaisin mielin.