Kuulumisia

Edellisestä postauksesta on taas aikaa, pahoittelut siitä! Olen monesti aloittaut kirjoittamaan, mutta teksti on jäänyt luonnokseksi blogin syövereihin. Arki vie kiireineen mennessään, ja kun päivät jo istuu koneella työn puolesta, ei sen avaaminen enää iltaisin niin kovin houkuta. Samasta syystä seisoo muitakin projekteja, kuten valokuvaprojekti. Olen onnistunut kokoamaan isommista lapsista valokuvakirjat molempien ensimmäisen kahden vuoden valokuvista, mutta Ennin kohdalla ei vielä tuo ensimmäisenkään vuoden kirja ole valmiina. Ehkä juuri Ennin kohdalla se kirja olisi tärkeä väline palata Ennin kanssa noihin aikoihin. Aikoihin, joista hän ei koskaan tule muistamaan mitään.

Joulu oli ja vuosi vaihtui, lapset lomailivat kaksi viikkoa. Itse pidin kaksi yksittäistä päivää vapaata, sen enempää ei työtilanne sallinut. Kaikki työpäivät loma-ajalla venyivät liian pitkiksi. Ehkä sitten hiihtolomalla vähän enemmän itsellekin lomafiilistä. 

Enni oli kipeenä koko joulua edeltävän viikon, mikä vähän mutkisti asioita. Flunssapöpö, joka nosti kovan kuumeen monena päivänä. Jouluksi tokeni sentään, mutta jouluaaton jälkeen iski korvatulehdus, jonka takia käytiin tapaninpäivänä Pikkujätissä. Ihan ilman kommelluksia ei se reissu sujunut, kun lääkäri laittoi Ennille ihan vääränlaisen antibiootin, joka olisi heikentänyt hyljinnänestolääkityksen tehoa. Onneksi tarkistin vielä apteekkarilta, ja viime tipassa Pikkujätin jo sulkeuduttua saatiin vielä uusi resepti. 

Samalle illalle osui vielä lisää murheita, kun lääkärireissun perään mentiin hetkeksi pulkkamäkeen, jossa Ennille kävi pieni haaveri ja sen jälkeen valitti alavatsaa munuaisen kohdilta. Kotona meni sitten pissalle ja pissa oli aivan ruskeaa. 

Jälleen sai olla kiitollinen, että on ULS  osasto nimeltään Taika, jonne voi soittaa kellonajasta viis, ja jossa vastaa tuttu hoitaja, joka samantien voi kysyä lääkäriltä mielipiteen ja arvion tilanteeseen. Saatiin ohjeeksi toimittaa aamulla pissanäyte labraan. Yöllä pissa palautui silmälle normaaliksi, seuraavan päivän näytteessä oli kuitenkin edelleen punasoluja. Mitään suurta huolta ei silti lääkärikään nähnyt, eikä kukaan tiedä mikä sen veren pissaan lopulta aiheutti. Kontrollilabra seuraavalla viikolla oli sitten jo puhdas.

Ensi viikolla on etävastaanotto, ihan peruskontrolli. Täytyy vielä palata ehkä tuohonkin aiheeseen.

Tänään kirjoitan tätä Mehiläisessä, lasten odotustilassa. Enni nukkuu, odotellaan, että päästään syömään mehujäätä ja juomaan pillimehua kun herää. Enni sai juuri uudet putket korviin. Vältetään turhat tulehdukset ja antibiootit.

Muuten Ennillä kaikki on mallillaan. Ei huolta tällä hetkellä oikeastaan mistään sen isommasta. Hampaat on alkaneet vaihtua, yksi hammas jo lähtenyt ja yksi melkein irti, alaetuhampaat on vähän niin kuin kahdessa rivissä. Saapa nähdä mihin operaatioihin niiden kanssa vielä päädytään. 

Labroissa kaikki ollut melko kivasti. Sandimmunia on säädetty syksyllä, ja eilisten labrojen perusteella ehkä säädetään pian taas. Pitkästä aikaa aloitettiin syksyllä myös rautalisä, kun rautavarastot oli huvenneet ja hemoglobiinikin alhaisenpuoleinen. 

Munuaisensiirrosta tulee maaliskuussa neljä vuotta. Maanantaina ilmoitin Ennin eskariin. Aika menee hurjaa vauhtia.