Vuosikontrolli

Meillä oli eilen Lastensairaalassa vuosikontrolli, joka tuli vähän pikaisella aikataululla, kun se oli jonnekin jäänyt roikkumaan. Olin sen perään jo kysellytkin, kun yleensä nämä ajat on saatu tietää jo hyvissä ajoin, mutta tätä ei ollut kuulunut. Viime torstaina sitten sain puhelun, jossa tarjottiin peruutusaikaa heti hiihtoloman jälkeiselle maanantaille. Siinäpä kunnon tipututus lomalta arkeen, ajattelin, ja otin ajan vastaan ajatellen, että kyllä se aamu siitä jotenkin suttaantuu. Isommille lapsille sain järjestettyä ystävältä kyydin kouluun ja koiran sain vanhemmilleni päivähoitoon, joten päästiin Ennin kanssa ajoissa liikenteeseen ja oltiin kahdeksalta jo viidennessä kerroksessa.

Päivä sisälsi paljon, paljon verinäytteitä, joita varten tietysti heti aamusta laitettiin kanyyli. Onneksi se saatiin ensimmäisellä yrityksellä, vähän tsägällä, sanoi lääkäri. Käytiin myös ultraamassa munuaista ja luuston ikä -röntgenissä, joka muuten oli Ennin mielestä hassu tutkimus kun siinä ei tehty yhtään mitään ja silti sai monta tarraa! Ennin piti siis vaan laittaa vasen käsi alustalle ja pitää se paikallaan kuvaamisen ajan ja sitten se olikin jo ohi.

Ravitsemusterapeutin kanssa vaihdettiin myös muutama sana syömisistä ja juomisista. Enni oli koko reissun ihan mielettömän reipas, ja oltiin etukäteen jo puhuttu kanyylin laitosta ja tuo tiesi kyllä mitä oli edessä. Pitkä, rankka päivä se aina on. 

Kolmen jälkeen päästiin lähtemään kotiin, kaikki siihen mennessä valmistuneet labrat ja tutkimustuloksen olivat ok, ei mitään hälyyttävää tai huolestuttavaa. Muutama pieni lääkemuutos tehtiin, ja ehkä odotetuimpana vähennettiin vähän nestetavoitetta. Ravitsemusterapeutti olisi ollut valmis alentamaan nestetavoitetta kahdeksasta desistä kuuteen desiin, mutta lääkärit vielä himmasivat ja kompromissina nykyinen tavoite on seitsemän desiä nestettä sen lisäksi, mitä ruuasta saa. Parempi sekin kuin kahdeksan.

Seitsemän desin tavoitteesta motivoituneena päätin heti tänään kokeilla pärjätä ilman letkua. Aamun lääkkeet laitoin letkuun, mutta jippii, Enni joi tänään seitsemän desiä itse suun kautta! Kuuteen desiin päästiin helposti, viimeiden desi vaati vähän enemmän ponnisteluja. Mutta jes, huomenna uudelleen samalla innolla ja jos hyvin menee, ollaan pian ilman letkua!

Ensi viikolla tulee todellisuudessa vuosi siirrosta. Jospa tavoitteena on, että silloin ollaan ilman letkua. Saapi nähdä.