Ei tullut sairaalavapaata helmikuuta, mutta ei se haittaa. Ihan hyvin sopi meille ULSin hammaslääkärikäynti, joka järjestyikin nopealla aikataululla jo heti perjantaille, kahden yön päähän siitä kun olin soitellut hammaskivusta Taikaan. Oli kiva katsella ykköskerroksen kaloja ja kuulla Ennin kysymys "miksei mennä labraan?" ja vastata siihen että nyt ei tarvitse ja kävellä vaan labran ohi!
Hampaista tai suusta ei löytynyt ongelmaa, niin kuin epäilin, syy levottomiin öihin oli ylös puhkeamassa olevassa takahampaassa. Todennäköisesti yölevottomuus pitkittyi siksi, että Ennin ikenet ovat lääkityksestä johtuen vähän paksummat kuin lapsilla ilman kyseistä lääkitystä, joten hampaiden läpi puhkeaminen on vähän pitempi prosessi. Viime yö oli vihdoin katkeamaton, ja tänään kurkistin suuhun ja olin näkevinäni hampaan jo pääosin puhjenneen. Eikä ollut kuulemma kipeä kun harjalla kokeilin pesun yhteydessä. Olemme siis ehkä voittaneet tämän hammastaistelun.
Muitakin voiton merkkejä on ollut näkyvissä, nimittäin joinain aamuina on ollut aivan kuiva vaippa! 10 tunnin unet eikä yhtään pissaa! Kotona pärjätään jo ilman vaippaa ja melko vähän vahinkoja sattuu. Isomman hädän tuo tosin haluaa edelleen tehdä vaippaan, ja siihen onkin sitten ihan omat rituaalit...
Juominen on myös edennyt, kolmesta neljään desiin menee nyt suun kautta. Lähinnä mehua, mutta myös vettä. Lääkkeet olen myös nyt muutamaa lukuunottamatta antanut suuhun hereillä ollessa, enkä usko niistä koituvan ongelmaa. Enni on hyvin lahjottavissa xylitol-pastilleilla.
Mielenkiintoista nähdä, päästäänkö ensin eroon letkusta vai vaipasta. Molempien kohdalla eletään nyt jonkunlaisessa murrosvaiheessa.
Hyvänä asiana tähän helmikuuhun Enni on saanut myös uuden kaverin, tai "paverin" niin kuin Enni itse asian ilmaisee. Ollaan kaksi kertaa treffattu ulkona muskarikaveria, joka asuu lähellä. Ihana saada Ennille kontakteja muihin pieniin, enkä kyllä itsekään ole liian paljon ihmisiä viime aikoina tavannut. Koska korona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti