Syksyn kuulumisia

Lokakuussa vahvasti jo mennään. Tuntuu päivät ja viikot vaan hurahtavan. Enni on solahtanut päiväkotimaailmaan, itse työelämään ja asiat rullaa omalla painollaan eteenpäin. On ollut kiva päästä taas vähän aikuisempaan maailmaan, vaikka paljon olen kylläkin istunut koneella, siirtynyt Teams-kokouksesta ja koulutuksesta toiseen. Niin töissä kuin vapaallakin, koska olen lähtenyt monenlaiseen koulutus- ja kehitystoimintaan mukaan. Tähän syksyyn on mahtunut kokemusasiantuntijakoulutusta ja pariakin eri perheraatia lasten normaaleiden vanhempainiltojen lisäksi. Kokemusasiantuntijakoulutusta varten olen käynyt läpi Ennin tarinaa ja joutunut vähän väkisinkin palauttelemaan mieleen niitä aikoja, kun sairaala oli mukana meidän jokapäiväisessä elämässä. Kun sairaala oli meidän toinen koti.

Tänään taas istun ULSissa. Tuttuakin tutummassa, mutta nyt jo hieman etäisemmässä osassa sairaalaa, nimittäin Vanhempien olohuoneessa. Tässä on vietetty monet tuskaisen odottavaiset hetket odotellessa pääsyä Ennin luo teholle milloin mistäkin syystä. Tuolla käytävän päässä, keittiön, vessojen ja suihkun yhteydessä olevilla sohvilla olen parit yöt torkkunut, kun Enni on ollut huonona. Onneksi niistä ajoista on tultu jo pitkälle. Silti pystyn tavoittamaan sen tunteen, sen omituisen olotilan kun muu maailma on jossain kaukana, kaukana. Se on tosi kaukana varsinkin silloin, kun istuu teholla lapsen vieressä.  On täältä toki ihan hyviäkin muistoja ja usein täällä on oltu ihan suunnitellustikin.

Enni on nukutuksessa. Odottelen täällä hammaslääkärin puhelua, kun saa Ennin hammastoimenpiteen valmiiksi. Ennille laitetaan tänään ylätakahampaisiin kuoret, hopeahampaat, joiksi niitä kutsutaan. Alhaalle vastaava operaatio tehtiin vajaa vuosi sitten ja hyvin ovat pysyneet. Toivotaan, että näillä pärjätään kouluikään saakka, tai sinne saakka, kun hampaat alkavat vaihtua. Pysyvien hampaiden kohtalosta ei kukaan vielä osaa sanoa. 

Tämä operaatio siirtyi alkuperäisestä meidän viitosluokkalaisen koronatartunnan vuoksi. Ei muuten tarttunut keneenkään muuhun tuo ihmeellinen virus, eikä koskaan selvinnyt, mistä se hänelle tuli. Hyvä tietysti näin. 

Tämä on nyt toinen nukutus parin viikon sisään, kun eivät saaneet yhdistettyä biopsiaa ja hammasnukutusta. Eivät saaneet vai eivät oikeasti edes kunnolla yrittäneet, tiedä sitten. Olisi ollut lapsen etu hoitaa kaikki kerralla yhden nukutuksen aikana. Lapsen ja koko perheen. Onneksi itselläni on lomapäiviä säästössä, niitä sitten näihin päiviin kuluttelen, ettei tarvitse palkattomana olla. Tähän syksyyn tulee poissaolopäiviä pelkästään Ennin pakollisten käyntien takia vähintään neljä.

Viime viikolla vietin Ennin kanssa pari päivää 1,5-vuotiskontrolleissa. Kaikki oli niin mallikkaasti kuin voi olla ja päästiin vähän vähentämään myös kortisonilääkitystä. Vähän kasvuakin on saatu, mutta paino sanalla vähän. 

Syömisen osalta Enni on taas mennyt eteenpäin ja lähes poikkeuksetta syö lautasen tyhjäksi. Myös juominen sujuu pääasiassa hyvin, mutta on tähän syksyyn mahtunut niitäkin päiviä kun juomisen kanssa on saanut tuskailla. Edelleen mittaan kaiken nesteen, jotta varmasti päästään tavoitteeseen. Päiväkotiinkin on laadittu tarkat ohjeet asiasta, ja useimmiten siellä on juominen mennytkin ihan kivasti.

Kaiken kaikkiaan syksy on tuonut isoja muutoksia, mutta pääasiassa pelkästään positiivisia.