Tällä viikolla on vietetty Euroopan elinsiirtoviikkoa. Voin rehellisesti sanoa, etten ole liiemmin kiinnittänyt huomiota tällaiseen viikkoon aiemmin, mutta muistan täyttäneeni elinluovutuskortin jo pitkälti yli kymmenen vuotta sitten. Varmasti se pahvinen läpyskäkin jostain vielä löytyy, mutta nyt olen täydentänyt tiedon myös omakantaan.
En tosin usko, että kukaan tänä päivänä pohtisi, mikä mahtaa olla toiveeni elinluovutuksen suhteen. Miksi ihmeessä en sallisi elimiäni käytettävän niitä tarvitseville sitten, kun en itse niitä enää tarvitse?
Me Ennin kanssa olemme viettäneet viikkoa ihan tavanomaisissa puuhissa, joskin viikkoon on mahtunut monenmonta sairaudesta muistuttavaa tapahtumaa. Maanantaina nelikuinen Enni oli osana Armanin Uutta Lastensairaalaa käsittelevää ohjelmaa, niin pikkuisena siellä silloinkin osastolla pötkötteli. Tiistaina tilailtiin dialyysinesteitä ja ravintoaineita ja keskiviikkona käytiin oman terkkarin labrassa hakemassa huono asiakaspalvelukokemus. Torstaina käytiin ULSin labrassa ja lääkärillä, joka passitti meidät jälleen labraan. Ja tänään perjantaina olemme viettäneet päivää Taika päiväsairaalassa tankkaamassa punasoluja. Tällä kertaa tankkaus onneksi hoituu päiväsaikaan, eikä yöksi tarvitse jäädä. Ensi viikosta onkin tulossa varsin erilainen, mutta siitä myöhemmin enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti