Tyyntä myrskyn edellä

Blogi on ollut hiljainen. Ehkäpä siitä syystä, että täällä on päästy viettämään vähän ikään kuin tasaisempaa arkea ennen seuraavaa pitkän pitkää osastojaksoa. Ehkä toisaalta siksi, että väsymys ei ole kadonnut minnekään.

Ollaan päästy pääsiäisestä lähtien iltapäiviksi kotiin. Puolen päivän aikaan suunnilleen on saatu Enni irti piuhoista ja siitä kotiin. Illalla on kahdeksaksi pyritty palaamaan osastolle.

On toukokuun viides päivä, tänään Enni ei kuivahtamisen takia päässyt osastolta. Huomisesta ei vielä ole varmuutta, mutta jos tilanne on hyvä,  saadaan Enni huomenna taas päivällä kotiin. Viimeistä kertaa pitkään aikaan. Sillä jos kaikki menee niin kuin suunnitellaan, tiistaina koko hoitokuvio muuttuu ja koko paketti pyöräytetään taas ympäri.

Niin kamalalta kun se tuntuu, iso leikkaus ja taas monta päivää hymytön Enni tiedossa, kaikki se on vaan askel eteenpäin. Askel kohti uutta, toimivaa munuaista. Askel joka on otettava, jotta Enni saadaan kuntoon.

Tiistaista eteenpäin ollaan toistaiseksi tuntemattoman pitkä ajanjakso kiinni osastolla. Kukaan ei vielä tiedä millaisesta ajasta on kyse. Tiistaina selviää raamit, millaisissa aikaväleissä liikutaan. Paljon riippuu siitä, millainen hemokatetri Ennille saadaan. Vielä selvittävät tunneloitua vaihtoehtoa, joka mahdollistaisi aikaisemman kotiinpääsyn.

Nyt ei siis vaihteeksi auta kuin odottaa.