Muutoksia tulevaan

Voi huokaus. Olen niin kyllästynyt näihin seiniin. Kyllästynyt jonottamaan kalliissa kahviossa kallista salaattia. Kyllästynyt soiviin hisseihin, jotka pysähtyvät joka kerroksessa. Kyllästynyt ihmisiin, jotka ihastelevat upeita puitteita ja muumiaiheisia kuvioita seinissä. Kyllästynyt täpötäyteen parkkihalliin ja tähän iänikuiseen odottamiseen. Niin kyllästynyt koko tähän taloon.

Jollain keinolla olisi taas suunnattava katsetta eteenpäin. Väsyneenä se on aina vaikeampaa, ja nyt olen taas älyttömän väsynyt. Ulkona on aurinkoinen päivä, mutta laitoin kaihtimet kiinni. Ehkä vielä tänään sinne pääsen.

Eilen oli tuskaista tuskaisempi päivä. Enni jaksoi hienosti, ihan todella. Kahdelta yöllä söi viimeisen maidon jonka jälkeen paastosi ihan koko päivän. Toki nesteet meni suoraan suoneen ja piti näläntunnetta poissa, mutta silti. Tulin tänne aamulla puoli yhdeksältä odottamaan Ennin kanssa. Enni pääsi leikkaussaliin kymmeneltä illalla. Mies liittyi odottavaan porukkaan iltaseitsemältä. Vielä saliin mennessäkin pieni urhea neiti jaksoi hymyillä. Itse melkein jo itkin väsymyksestä.

Lähdettiin kotiin kun Enni jäi saliin. Tällä kertaa nukutus oli lyhyt ja katetrin poisto meni hyvin. Heräämöstä soittivat puoli kahdeltatoista, että rauhallinen tilanne, pitävät siellä jonkun aikaa ja sitten takaisin Taikaan. Soitin osastolle ja toivoin, että soittavat jos Enni osastolle tullessaan ei rauhoitu tai on kipeä ja itkuinen. Muussa tapauksessa tulen vasta aamulla takaisin. Soittoa ei kuulunut, heräsin ennen puolta kuutta ja soitin kysyäkseni miten meni. Ja hyvin oli mennyt. Nukkunut rauhallisesti eikä ole kipeä. Mikä helpotus. Aamulla huoneeseen tullessani olikin vastassa hymyilevä Enni. Hyvä näin.

Mutta sitten tulevaan. Eilen lääkärit päättivät siirtää munuaistenpoistoa kahdella viikolla. Uusi päivämäärä on 7.5. Tämä siksi, että annetaan vatsan tilanteen rauhoittua katetrin poistamisen jälkeen ja tulevan leikkauksen yhteydessä laitetaan uusi samanlainen. Annetaan siis vatsakalvodialyysillekin vielä mahdollisuus. Samalla kuitenkin laitetaan myös väliaikainen hemodialyysikatetri, sillä kuten aavisteltiin, Enni on vielä liian pieni pysyvän tunneloidun katetrin laittamiseen.

Ennin kohdalla dialyysi on aikomus sitten aloittaa hemodialyysinä väliaikaisen katetrin kautta mutta muutaman viikon kuluttua leikkauksesta kokeillaan,  jos pystyttäisiin siirtymään vatsakalvodialyysiin, kunhan katetri on asettunut paikoilleen. Tämä mahdollistaisi kotiinpääsyn ehkä kesäkuussa. Jos katetria ei saada toimimaan, on edessä pitempi osastojakso väliaikaisen hemodialyysikatetrin kanssa.

Näin siis lyhykäisyydessään suunnitelma. Suunnitelmahan elää taas sen mukaan, miten tilanne kehittyy. Pääasia tietysti, että Enni tulee kuntoon.

Eiköhän tässä ennen leikkauspäivää ehditä myös kotiin välillä päiviksi, kunhan eilisestä on toivuttu. Ainakaan kipeältä Enni ei vaikuta, mutta paino on lähtenyt taas nousuun ja vatsaan kertyy nestettä. Albumiinit menee nyt neljä kertaa päivässä. Lisäksi antibiootit kolmesti. Eli piuhan päässä pitkälti ollaan. Huomenna kysyn jos saadaan mennä päivällä ulos.

Pitkiä päiviä täällä. Onneksi tänään mummi ja vaari, jälleen kerran, tulevat iltapäivästä ja ovat Ennin kanssa iltaan. Päästään muu perhe kotiin ajoissa ja ehkä vähän ulos nauttimaan keväästä.