Epätietoisuutta

Taas istun Ennin huoneessa ja vain odotan. En saa tartuttua mihinkään tekemiseen. Enni nukahti viimein päiväunilleen ja pääsin hakemaan syömistä itselleni. Enni on syönyt viimeksi aamukahdelta, koska paastoaa nukutusta varten.

Vielä ei ole tietoa, mihin aikaan Enni pääsee saliin. Ei myöskään tiedä, miten kauan Ennillä tällä kertaa kestää herääminen ja kivun saaminen hallintaan. Ja entä miten reagoi nukutusaineisiin. Ja kuinka kauan kestää ennen kuin taas pääsen Ennin luo kun hän on mennyt. Paljon kysymyksiä joihin ei ole vastauksia. Vielä.

Tänään siis poistetaan vatsakalvodialyysiä varten laitettu katetri. Samalla saadaan tietoa siitä, onko Ennille ylipäätään koskaan mahdollista sellaista laittaa, vai tulemmeko olemaan täysin hemodialyysiin varassa. Näin pienille ei yleensä tehdä hemodialyysiä ja vähintäänkin varalla olisi hyvä olla vatsakalvodialyysimahdollisuus.

Kaiken kaikkiaan on mahdollista ellei jopa todennäköistä, että munuaisten poistaminen siirtyy eteenpäin ja jatketaan vielä jonkun aikaa vanhoin keinoin.

Mikään ei ole varmaa, istun täällä epätietoisuuden kuplassa, marakassi kädessään nukkuva ja kaikesta tietämätön Enni vieressäni.