Ollaan vietetty tänään taas osastopäivää. Neljänä päivänä jo päästiin Ennin kanssa päiviksi kotiin, ja Enni oli taas kaikkien koettelemusten jälkeen oma iloinen itsensä. Päästiin nauttimaan aurinkoisista kevätpäivistä ihan tavallistenkin asioiden parissa. Siivottiin varastoa ja järkättiin taloa ja Ennikin pääsi ulos haistelemaan kevättä.
Tänäänkin ajoin isommat lapset vietyäni Helsinkiin ajatuksella, että aamupuuhien jälkeen päästään yhdessä lähtemään kotiin. Ruokaostokset odottivat autossa ja kotiin jäi lista asioita, joita tänään olisin voinut saada tehtyä. Vaan eipä päästy täältä minnekään. Hain ruokaostokset autosta ja kyllä me kotityöt siellä odottaa. Ennillä on maha ollut sekaisin ja varotoimena kotilomat on taas jäissä. Siitä huolimatta, että eilen jo maha oireili, en osannut odottaa tätä. Joka kerta se samalla lailla tulee puun takaa.
Kotona vietetyistä päivistä huolimatta olen taas superväsynyt. Ei varmaan ole keinoa jolla väsymyksen saa pois. Koitan pitää katseeni tulevassa ja lasken päiviä. Kahden viikon kuluttua on edessä kaikkein raskain koettelemus, kun Ennin omat munuaiset poistetaan. Kuukauden kuluttua Enni saattaa olla jo yöt kotona. Niin kovasti odotan sitä, että tämä sairaalassa istuminen loppuu ja saadaan Enni kotiin. Samalla pelkään, että seuraava vaihe tulee olemaan yhtä lailla raskas kuin tämäkin vaihe, vaikkakin erilainen.
Toivottavasti kesä ja isompien lasten kesäloma auttavat jaksamaan. Siihen on pakko tässä vaiheessa uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti