Nukkumisen vaikeus

Meillä huonot yöt jatkuvat. Ei näy helpotusta niihin, eikä ole keksitty kaavaa, jolla Enni nukkuisi paremmin. Viime viikkoon mahtui yksi yö, joka oli muita parempi ja jolloin herätyksiä tuli alle viisi. Aamulla heräsin ihmeissäni herätyskelloon yli neljän tunnin putkeen nukutun unen jälkeen. Kyse oli kuitenkin yksittäisestä yöstä, jollaista ei sen koommin ole tullut toista.

Viikonloppuna kokeilimme helpottaa väsymystä uudella tavalla; kun ei hoitajia saa, mummi ja vaari tulivat meille yöksi hoitamaan yöheräämiset. Olimme itsekin kotona eli lähellä jos jotain normaalista poikkeavaa tulisi. Kytkimme Ennin illalla koneeseen, nukutimme ja olimme aamulla paikalla irrottamassa koneesta. Mummille ja vaarille opetimme yöllisten hälytysten kuittaamisen ja miten toimia minkäkin hälytyksen kanssa. Mummi otti hoitaakseen Ennin hälytykset, vaari koneen. Kaikkia vähän jännitti.

Ja hyvinhän se homma toimi muuten, mutta itse en nukkunut. Varmaan alitajuisesti stressasin, että mitä jos jotain tulee. Tuntui, että valvoin koko yön, ja vaikka olin todella väsynyt, en osannut nukahtaa. Ehkä ensi kerralla jo osaan. Tai sitten en. 

Olen huomannut, että ihan tavallisenakin yönä nukahtaminen on mennyt vaikeaksi. Millään en meinaa saada unesta kiinni, ja alan jo jännittää, nukahdanko. Erityisesti silloin, jos Enni nukkuukin. Vähän niinkuin valmiiksi stressaan sitä, että en nukahda vaikka siihen olisi mahdollisuus. Se on turhauttavaa varsinkin kun tietää, että on todella väsynyt. 

Ja viikonlopun jäljiltä olin niin väsynyt, että eilisestä maanantaista ei meinannut tulla mitään. Valvottua yötä seurasi todella huono yö, Enni herätti monenmonta kertaa eikä mikään tuntunut tepsivän rauhoitteluun. Yöllä kun jo ensimmäisen parin tunnin sisään joutuu parikymmentä kertaa hyppäämään sängystä on vaikea nähdä mitään hyvää missään tai rakastaa yhtään ketään maan päällä. 

Aamulla kello pakotti ylös kuudelta. Pakollisista asioista suoriuduin vaikka tiskikoneen tyhjentäminenkin tuntui ylivoimaiselta suoritukselta. Kaikki ylimääräinen jäi tekemättä. Iltapäivällä olisin varmasti nukkunut, mutta siihen ei ollut kunnollista saumaa. Harvoin on. Vaikka Enni päivädialyysin jälkeen nukkui, oli pakko lopetella maitopumpulla laitettu maito ja hoitaa muutama muu pakollinen asia ennen kun Ennin fyssari tuli kolmen jälkeen.

Katsotaan kuinka nukkuminen onnistuu tulevana viikonloppuna, kun Ennille tulee hoitaja. Kyseessä on hoitoremmiin hypännyt uusi hoitaja, josta meillä ei ole aiempaa kokemusta. Saa nähdä, osaanko silloin nukkua vai meneekö ensimmäinen kerta taas valvoessa. Pitäisiköhän kokeilla apteekista jotain nukahtamisen apua?