Sairaalaelämää

Tänään on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun tämä reissu alkoi. Täällä sairaalan seinien sisällä ajantaju hämärtyy ja päivät sekoittuvat toisiinsa. Ja vaikka ei tavallaan ole mitään tekemistä niin tekemistä on koko ajan paljon. Samat asiat toistuvat, punnitukset, lääkkeet, tutkimukset ja hoitotoimet. Nesteiden letkuttaminen ja niiden kirjaaminen.

Toipumisen edetessä ja piuhojen vähetessä on siirrytty vähitellen sängyssä makoillen leikkimisestä leikkimiseen lattialla. Välivaiheessa Enni leikki sängyssään istuen ja pari kertaa päivässä pääsi syliin. Nyt kun kaikki iv-nesteet ja -lääkitykset on purettu, saa pieni olla lähes rajattomasti lattialla. Sängystä pois pääsy on mahdollistanut paremmin myös syömistreenit, ja muutaman päivän ajan onkin nyt tilattu myös Ennille omat lounas- ja päivällisannokset. Siinä tuo dialyysiaikana mitään syömätön pikkuihminen istuu pitkät tovit syöttötuolissa maistellen sairaalaruokaa. Tähän mennessä sipsit ovat olleet se paras juttu, mutta myös ketsuppi ja fetajuusto äidin fetakiusauksen seasta. Lihapullia, perunaa, hapankorppua, omenaa ja erilaisia muroja on myös maisteltu. Ja suklaata. Lusikka on melko ehdoton ei, ellei sitten itse sillä saa leikkiä ja laittaa suuhun. Mutta siihen nähden, että tuo ei oikeastaan ikinä elämässään ole mitään ruokaa aiemmin pureskellut, tämä on jo huikeaa. Nesteitä ei halua juoda, ne menevät kaikki letkulla. Ja niitähän riittää. 870 milliä letkuravintoa ja 900 milliä vettä vuorokaudessa. Mutta ei enää oksenneta. Huikea muutos dialyysiaikaan verrattuna, kun oksennus oli herkässä.

Tällä hetkellä meidän sairaalapäivä rytmittyy aika kivasti eri rutiinien ympärille. Tähän elämään alkaa tottua. Aamulabrat, aamulääkkeet, aamutoimet, punnitus ja lastenohjelmat. Aamupala. Leikkiä ja hoitotoimenpiteitä. Yhdeltätoista Ennin lounas, jonka jälkeen leikkiä. Lääkäri käy yleensä aamupäivän aikana. Päivällä toteutetaan määrättyjä toimenpiteitä leikin lomassa. Iltapäivällä päiväunet, jonka jälkeen päivällinen. Sitten pikkukakkonen ja leikkiä. Iltalabrat tarvittaessa. Iltapunnitus, iltapuuhat, iltalääkkeet. Päivän mittaan soitellaan videopuheluita muun muassa sisaruksille. Uni tulee Ennillä yleensä 22 - 23.

Päiviin mahtuu paljon kivoja leikkihetkiä ja sitten niitä vähemmän kivoja juttuja. Aamuin illoin Enni saa Klexane-pistoksen, joka on verenohennuslääke. Eilen poistettiin kaulan cvk, joten nyt kaikki verinäytteet on otettava muualta. Onneksi paljon näytteitä saadaan sormenpäästä, mutta joinain päivinä on pakko ottaa suonesta. Ei kiva aamuherätys, labra kun aloittaa kierroksensa aamuseitsemältä.

Tänään illalla lappujen vaihdon yhteydessä haavadreeni lähti kokonaan. Nyt ollaan siis ilman sitäkin. Hieman jännityksellä odotan mitä siitä seuraa, sillä tällä hetkellä Ennillä on kyljessä reikä, josta tihkuttaa ja välillä suorastaan pulppuaa kudosnestettä, jonka alkuperä on vielä hieman tuntematon. Tähän mennessä sitä on tullut dreenin kautta vuorokaudessa noin puoli litraa, joten en tiedä mitä tapahtuu, jos neste ei tulekaan enää ulos. Tai vaihtoehtoisesti jos se vaan jatkaa tuloaan tuosta pienestä reijästä.

Ennin mielestä ikäviä toimenpiteitä ovat myös jotkut teippien vaihdot ja puhdistukset, vähän tilanteesta riippuen. Monet jutut tuo ottaa tosi iisisti. Perustutkimukset eivät neitiä hetkauta, ja esimerkiksi verenpaineen mittauksen tuo osaa jo neuvoa itse hoitajalle sormella osoittaen. Alkuun, kun olo oli kurja, kaikki toimenpiteetkin tuntuivat kurjemmilta. Punnituksessakin tuli aina itku. Ei onneksi enää.

Lähes joka päivä on ultrattu munuaista, alkuun ultra kävi huoneessa, mutta nyt on käyty muutama päivä jo ykköskerroksessa ultrassa. Onneksi olemme päässeet henkilökunnan hisseillä, eikä noilla yleisillä. Koska korona. Ultra on Ennin mielestä ihan jees, ainakin jos saa katsoa samalla kuvia äidin puhelimesta. Ja se on tällä hetkellä ainoa asia, jonka takia Enni voi poistua huoneesta.

Tulevalle perjantaille on kaavailtu dialyysikatetrin poistoa. Toivottavasti se saadaan järjestymään.