Maanantai eikä millään olisi jaksanut aamulla nousta. Kai ihan normaalia melkein kaikille elämäntilanteeseen katsomatta. Olen saanut viikonloppuna levätäkin ja ottaa hetken jopa omaa aikaa. Isommat lapset ovat olleet isällään ja mummi ja vaari autelleet Ennin kanssa. Ja miehen kanssa on jaettu aamun hakemiset, jolloin molemmat saavat yhden rennomman aamun. Silti tuntuu että väsyttää vaan liikaa.
Suoriudun aamutoimista, saan isommat hereille ja lopulta tahoilleen. Jorvissa odottaa nukkuva vauva. Infuusiotakin on vielä yli tunti jäljellä. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan. Tasaisen normaalia.
Maanantaisin Enni saa Neorecormon pistoksen, jonka tavoitteena on lisätä punasolujen tuotantoa veressä. Ennin hemoglobiini kun on tahtonut laskea luvattoman alas ja punasoluja on jouduttu tankkailemaan säännöllisesti joskus jopa kerran viikossa. Nyt viimeisimmästä tankkauksesta on jo jonkin aikaa.
Neorecormon on kallis injektio, mutta tuntuu että se jopa on auttanut. Jälleen kerran olen äärimmäisen onnellenen siitä, että julkinen terveydenhoito kattaa myös tuon kalliin injektion, enkä joudu itse miettimään onko siihen varaa. Pistos ei tietenkään ole Ennin mielestä kiva, mutta pienellä itkulla selvitään.
Huoneeseen on omahoitajamme kasannut myös kaikenlaista pientä kotiin vietävää. Osastohoidossa kun saamme kaiken osastolta, kuten taisin jo aiemmin mainita. Nyt on vaippa- ja sosevarastot taas täytetty.
Kotiin päästään lähtemään ennen yhtätoista. Sisko kotiutuu ennen kahta. Rauhallinen päivä. Takkatulta ja pyykkejä. Mummi tulee puoli kolmen aikaan että pääsen hakemaan veljen päiväkodista. Illalla isommilla lapsilla menoja. Ja pienin menee jälleen yöksi Jorviin. Väsyttää kun ajattelen että vielä pitää sinne asti jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti