Arkiaamuisin mies lähtee töihin ja minä pakkaan isompien lasten päivän kamppeet, katson vaatteet, puen ja ruokin heidät ja vien tahoilleen, toisen kouluun ja toisen eskariin. Ja kun toiset vanhemmat suuntaavat töihin, minä suuntaan Jorviin. Tai Uuteen Lastensairaalaan jos siellä ollaan. Nyt ollaan Jorvissa taas.
Välillä on hyvä tuuri ja saan auton lastenosaston eteen ulos. Välillä käy huonommin ja joudun Espoon sairaalan parkkihalliin, josta on pitempi matka osastolle. Miten vaan, arkisin kaikki pysäköintipaikat ovat maksullisia.
Kiiruhdan äkkiä että olisin pian jo Ennin luona. Voitte kuvitella miten kamalalta tuntuu ajatus pienestä vauvasta yksin itkemässä sängyssään. Se ajatus on joka aamu mielessä ja raastaa sisintä. Mutta onneksi se on vain ajatus. Monesti Enni on tyytyväisenä aamupuuhissa hoitajan kanssa tai nukkumassa vielä.
Kuulen hoitajalta heti yön kuulumiset. Yleensä yövuorolainen on jo ehtinyt lähteä ja päivävuorolainen saapua. Ennillä on aamupuuhia; punnitusta, lääkitystä, katetrin hoitoa, nenämahaletkun huoltoa, verenpaineen ja lämmön mittausta, lääkärintarkastusta, labroja, syöttämistä ja vaipanvaihtoa.
Kun aamupuuhat on saatu pakettiin, täydennetään tarvittaessa kotivarastoja eli maitoja, vaippoja, soseita, puhdistusliinoja, ruiskuja... mitä vaan kotoa puuttuu. Kaikki saadaan osastolta. Sitten kasataan päivän lääkkeet ja maitoihin sekoitettavat lisät, jotta pärjätään iltaan asti kotona.
Ja sitten kotiin. Ja nimenomaa suoraan kotiin. Ennin kanssa ei voi mennä kauppaan, ei kaverille, ei kerhoihin tai muskareihin. Liian suuri infektioriski. Mutta Ennin kanssa voidaan olla kotona. Onhan sekin sentään jo paljon. Joskus se on ihanaa ja sitä osaa arvostaa, toisinaan seinät kaatuu päälle ja koko maailma tuntuu jotenkin kutistuneen. Joskus oma koti tuntuu vankilalta.
Tavallisesti ollaan kotona 10-12 välillä, aamusta riippuen. Ennin on palattava Jorviin 21 mennessä. Lääkitykset on aikataulutettu ja niitä menee kotona kello 12, 16 ja 18. Maidot noin kolmen tunnin välein kello 12, 15 ja 18, vähän unista ja nälästä riippuen. Mitä tahansa kysyttävää ikinä tulee, voi aina soittaa osastolle. Päivät kuluu kotipuuhissa ja Enniä hoitaessa, yrittäen elää edes osittain normaalia vauvaperheen elämää.
Illalla kahdeksan aikaan aletaan valmistautua lähtöön takaisin Jorviin. Useimmiten vien itse, välillä mies ja välillä mummi ja vaari. Matkalla Enni tietenkin nukkuu pienet unet ja perillä vielä jaksaa illasta riippuen valvoa yleensä noin kymmeneen. Tehdään iltatoimet, pesut ja vaipanvaidot, syömiset ja lääkitykset ja perusmittaukset. Yleensä en raaski lähteä ennen kuin Enni on valmis unille. Niinpä sitä on itse kotona useimmiten vasta puoli yhdentoista aikaan. Sitten voikin jo valmistautua seuraavaan päivään ja yrittää nukkua mahdollisimman hyvin.
Ja sitten kotiin. Ja nimenomaa suoraan kotiin. Ennin kanssa ei voi mennä kauppaan, ei kaverille, ei kerhoihin tai muskareihin. Liian suuri infektioriski. Mutta Ennin kanssa voidaan olla kotona. Onhan sekin sentään jo paljon. Joskus se on ihanaa ja sitä osaa arvostaa, toisinaan seinät kaatuu päälle ja koko maailma tuntuu jotenkin kutistuneen. Joskus oma koti tuntuu vankilalta.
Tavallisesti ollaan kotona 10-12 välillä, aamusta riippuen. Ennin on palattava Jorviin 21 mennessä. Lääkitykset on aikataulutettu ja niitä menee kotona kello 12, 16 ja 18. Maidot noin kolmen tunnin välein kello 12, 15 ja 18, vähän unista ja nälästä riippuen. Mitä tahansa kysyttävää ikinä tulee, voi aina soittaa osastolle. Päivät kuluu kotipuuhissa ja Enniä hoitaessa, yrittäen elää edes osittain normaalia vauvaperheen elämää.
Illalla kahdeksan aikaan aletaan valmistautua lähtöön takaisin Jorviin. Useimmiten vien itse, välillä mies ja välillä mummi ja vaari. Matkalla Enni tietenkin nukkuu pienet unet ja perillä vielä jaksaa illasta riippuen valvoa yleensä noin kymmeneen. Tehdään iltatoimet, pesut ja vaipanvaidot, syömiset ja lääkitykset ja perusmittaukset. Yleensä en raaski lähteä ennen kuin Enni on valmis unille. Niinpä sitä on itse kotona useimmiten vasta puoli yhdentoista aikaan. Sitten voikin jo valmistautua seuraavaan päivään ja yrittää nukkua mahdollisimman hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti