Tuiki tavallinen askel epätavallisissa olosuhteissa

18 viikkoa. Sen verran on aikaa siitä kun meidän perheeseen syntyi pikkuinen tyttö Enni. Syntymä jo sinällään on aina ihme, mutta ehkä vielä ihmeellisempää on ollut meidän perheen arki Ennin syntymän jälkeen. 

Enni on vakavasti sairas. Niin vakavasti, että ei tällä hetkellä pärjää ilman päivittäistä sairaalahoitoa. Silti Enni on ihan tavallinen vauva. Tavallinen iloinen ihana vauva jolla on myös ne tavallisen vauvan tarpeet.

Tänään koitti se päivä kun Enni sai maistaa ekaa kertaa perunaa ja porkkanaa. Niin tuiki tavallinen askel joka jokaisessa vauvaperheessä otetaan. Meillä se askel otettiin Uuden Lastensairaalan viidennessä kerroksessa Taika-osastolla huoneessa 19.

Ennillä on munuaissairaus CNF. Kerron siitä myöhemmin.  Sairaudestaan johtuen Enni tulee tarvitsemaan elinsiirron. Ennen siirron saamista, kun Ennin omat munuaiset aikanaan poistetaan, hän joutuu elämään ajanjakson ilman munuaisia, jolloin tarvitaan dialyysiä. Dialyysivaiheessa saattaa esiintyä pahoinvointia ja syömättömyyttä ja juuri siksi Enni aloitti ruoan maistelun jo nyt, neljän kuukauden iässä. Jotta ehtisi päästä edes vähän ruoan makuun jo ennen dialyysiä. 

Tuiki tavallinen askel joka meidän perheessä sekin otettiin sairauden ehdoilla. Enniä se ei haitannut, kuten kuvasta näkyy.