Eilen oltiin miehen kanssa Jorvissa jo ennen seitsemää aamulla. Helsinkiin piti ehtiä kahdeksaksi. CVK:n avausta ja korjausta oli tarkoitus yrittää ensin heräämössä. Jos ei onnistu, jouduttaisiin katetri vaihtamaan, mikä tarkoittaisi nukutuksessa tehtävää toimenpidettä jälkiseuraamuksineen.
Pakkasin kaikki Ennin lelut ja ison kasan vaatetta ja olin varma että Helsingin keikka venyy meidän tuurilla ihan takuulla ja että ainakin koko keskiviikko menee ULSissa.
Saatiin Taika-osastolta huone ja aloin tehdä oloa kotoisaksi. Heräämöön piti lähteä yhdeksäksi ja vain toinen meistä sai lähteä Ennin mukaan, joten minä lähdin. Rämisevän sairaalasängyn kyydissä Enni matkusti kolmoskerroksessa sijaitsevaan heräämöön.
Alkuun näytti huonolta, mutta yhtäkkiä CVK lähtikin toimimaan! Mikä helpotuksen tunne. Hain äkkiä nälkäiselle potilaalle maidon kun ei tarvinnutkaan paastota ja CVK:n korjaus sujui hienosti Ennin nukkuessa. Katetrin ohut letku leikattiin poikki siten, että siihen muodostunut pullistuma saatiin poistettua ja korjaussarja liimattiin poistetun osan tilalle. Vaikea uskoa että niin voi edes tehdä mutta voi! Pieneltä tuntuvan leikkaa-liimaa-askartele --toiminnon ansiosta Enni vältti nukutuksen ja siitä toipumisen ja uuden katetrin laitosta aiheutuvat riskit. Ja mikä parasta, korjauksen jälkeen saatiin lähteä kotiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti