Tiistai

Vaihteeksi väsyttää. Eilisilta venyi lähemmäs puolta yhtätoista Jorvissa. Ehkä kuuden tunnin yöunet, joista havahdun kertaalleen 4.50 kuvitellen olevani jo tosi myöhässä.

Isommilla lapsilla kahdeksan aamu. Eskarilaisella luisteluretki heti aamusta. Kypärän säätämistä, repun pakkaamista. Normaalia aamukiirettä ja hoputusta. Lopulta taas isommat tahoillaan, vähän nuhaisina.

Lumituiskuisessa kelissä selviän Jorviin ennen puolta yhdeksää. Enni on puolivalveilla ja herää kokonaan kun kuulee tutun äänen. Yö on ollut mahavaivainen. Hotkaisen eväät ja vastaanotan fysioterapeutin huoneeseen. Ennin jumppa-aika. Kesken jumpan on pakko antaa maito kun meinaa pikkuneidillä hermo palaa.

Jumppatuokion jälkeen on vielä tunnin verran aikaa ennen kuin saan pienen irti piuhoista. Sitten vielä lääkärin kanssa nopea keskustelu tilanteesta. Suunnitteilla on torstaille tehopäivä, jotta saadaan Ennin paino hallintaan. Ollaan siis torstaina koko päivä osastolla ja albumiini-infuusiot 6 kertaa vuorokaudessa nesteenpoistoineen.

No, tänään kuitenkin päästään kotiin. Tai ensin vielä joka tiistaiset mittaukset: pituus ja päänympärys. Pituudeksi saadaan vähemmän kuin viime viikolla, päänympärystä en muista.

Yhdeltätoista ollaan valmiina lähtöön. Kaivan auton lumesta. Onneksi pikkuneiti nukahtaa. Olen alkanut ajaa hitaampaa reittiä kotiin, liekö alitajuisesti koitan olla ikään kuin ihmisten ilmoilla pitempään...

Sitten ollaankin jo kotona. Enni jatkaa unia pienen hetken. Tasan siihen asti että saan eteeni syötävää. Onneksi sitteri kelpaa hetkeksi.

Pyykkejä, lääkkeitä, maitoja, soseita. Vaippoja, sotkuisia vaatteita. Vähän järkkäilyä. Voisi tehdä sitä ja tätä, mutta väsymys pitää huolen siitä etten tee mitään ylimääräistä. Iltapäivä on rauhallinen, isommat lapset tulevat vasta puoli neljän jälkeen, tällä kertaa mummin ja vaarin kyydillä. Mies tulee aiemmin huoltomiehen kanssa, koska maalämpöpumpussa on vikaa.

Illalla on taas isommilla lapsilla menoja, ellei flunssa vie voittoa. Ja sitten vielä viimeiseksi joku lähtee viemään Enniä. Toivon etten se ole minä, vaikka samalla itse haluaisin aina viedä.