Tänään yritän kääntää mieleni positiiviseen ajatteluun, koska eihän mikään ole lopullisesti huonosti. Ulkona paistaa aurinko ja koululainen lähti aamulla jo välikausivermeissä kouluun. Voin olla myös ylpeä aamun suorituksesta; kaikki ajallaan tahoillaan, vaikka oli kahdeksan aamu koulussa ja ennen sitä oli pakattava isommille lapsille koko viikonlopun varusteet, sillä lähtevät tänään isälleen. Liikkavarustetta, fudisvarustetta ja yöeskarivarustetta, koska eskarilainen yöpyy tänään eskarissa. Piti olla makuupussia ja tyynyä ja taskulamppua. Tankkaamassakin oli pakko käydä.
Helsingissä vastassa on aurinkoinen Enni. Tai ei nyt varsinaisesti vastassa, sillä huoneessa ei ole kuin siivooja. Enni on hoitajan kanssa vaunuajelulla lääkehuoneessa, josta tulee iloisena ja koko ajan varpaitaan tavoitellen. Jäätävän kokoisesta pallomahastaan huolimatta. Aamun paino on lähemmäs 6,9 kg.
Tänään ei kuitenkaan tapahdu mitään sen kummempaa, joten koitetaan vaan keksiä puuhaa ja jaksaa tätä sairaalaelämää. Aion ottaa jopa pienen hetken itselleni keskellä päivää ja piipahtaa hierojalla. Iltapäivällä päästään taas ulos, kunpa aurinkoa riittäisi vielä meillekin.
Illalla mieskin pääsee tänne töiden jälkeen, eka kertaa tällä viikolla. Yksi sairaalaviikonloppu taas alkamassa.
Hei, kurjaa, että Ennin olo ei tuon nesteen osalta tunnu helpottavan! Olette kyllä uskomattomia tyttöjä, kun yritätte kuitenkin positiivista löytää ja Ennin elämänilo on varmasti vastustamatonta! Toivotaan täällä kaukana aina parempaa teille. ”Ensin oma happinaamari, sitten vasta toisen”.. löytyisikö äidille yhtään enempää lepoa, pikkuista on varmaan vaikea jättää vaikka on osaavia hoitajia! 💕M&M
VastaaPoista(-näyttää kommentin lähettäminen onnistuvan tällä kertaa, vaikka se on kumman vaikeaa tässä bloggersysteemissä...)
Vähän lepoa saatu tähän viikonloppuun, johon on mahtunut jopa vähän normaalia elämää sairaalan ulkopuolella :)
Poista