Hyvän murusia

Viikonloppu oli ja meni ja taas on maanantai. Omat fiilikset on ehtiny heittelemään viime päivinä laidasta laitaan. Kai se on tämä pohjaton väsymys ja moneen suuntaan riittämätön olo, joka saa joinain hetkinä kaiken tuntumaan vaan pelkältä pimeältä. Välillä tuntuu kestämättömältä myös se, ettei asioiden kulkua voi hallita, voi vaan yrittää sopeutua kaikkiin eteen tuleviin tilanteisiin ja koittaa löytää ne pienet hyvän muruset. Väsyneenä se ei aina onnistu, vaan tulee vaivuttua synkkiin mietteisiin.

Jälkikäteen ajatellen tässä 
sairaalaviikonlopussa oli monia hyviäkin juttuja. Päästiin Ennin kanssa lauantaina tunniksi ulos ihmettelemään autoja ja kaupungin vilinää, minkä jälkeen mies kokkasi vanhempien keittiössä sairaalaolosuhteisiin nähden luksusillallisen. Miehen kanssa nukuttiin yksi yö hotellissa, josta osan sponssasi Lastenklinikoiden Kummit. Vältyttiin ajamiselta illasta ja aamusta ja syötiin kunnon aamiainen eilen ennen Ennin luo tuloa. Käytiin eilen illalla myös vähän ostoksilla ja syömässä ravintolassa isompien lasten kanssa, kun mummi ja vaari tulivat iltaan Ennin seuraksi.

Koko viikonlopun Enni oli oikeastaan todella hyvällä tuulella, aurinkoinen ja touhukas oma itsensä. Sellainen iloinen vauva, jonka kanssa on suhteellisen helppo olla. Lauantain ja sunnuntain välinen yö oli ollut huono, lämpökin noussut, mutta päivät on olleet hyviä. Mikä lie sitten valvittanut ja nostanut lämmön.

Eilen tankattiin pitkästä aikaa punasoluja, joten oltiin koko päivä piuhoissa kiinni. Onneksi saatiin seikkailla käytävillä kuitenkin, tippalaite rattaiden tavarakorissa. Enni on nyt vihdoin päässyt vaunukopasta pois ja saa reissata puoli-istuvassa asennossa rattaissa. Maailma avautuu aivan uudella lailla, kun näkee muutakin kuin puidenlatvat ja taivaan.

Isommat lapset olivat kaksi yötä mummilla ja vaarilla, mutta oli ilmeisesti ollut kivaa sielläkin. Molemmille riittänyt mieluisaa tekemistä. Onneksi on lähellä heille tuttu varapaikka, jossa unikin maistuu hyvin ja on muutenkin kotoisa olla. Ja onneksi ovat jo ennestään tottuneet olemaan äidistä erossa.

Tänään on käyty keuhkokuvassa ja muutettu albumiini-infuusioiden aikataulua. Seikkailtu osaston käytävillä ja ihmetelty autoja ikkunasta. Paino on taas eilisestä noussut, vähän mietityttää, kuinka sen kanssa käy. Ja vieläkö täältä palataan Jorviin ennen munuaisten poistoa? No, päivä kerrallaan.