Päivämääriä

Raskas viikko. Kahdestoista päivä osastolla. On aivan sama nukunko yössä viisi vai kahdeksan tuntia. Yhtä väsyneenä herään. Ja nyt näyttää siltä, ettei väsymykseen ole tulossa helpotusta hetkeen. Ei ole näköpiirissä kotilomia eikä Jorviin siirtymistä.

Saatiin alustava päivämäärä dialyysikatetrin asennukselle, ensimmäinen huhtikuuta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että päivää on pakko aikaistaa, sillä Ennin paino vain nousee ja neste vatsassa lisääntyy. Paino lähentelee taas 6,8 kiloa. Tätä menoa ollaan viikonloppuna viimeistään yli seitsemässä kilossa. Taas. Vaikka nesteenpoistolääkkeet on tapissaan, enempää ei voida antaa. Jostain syystä neste ei silti poistu. Tai poistuu vääristä paikoista. Pd-katetrin avulla voidaan poistaa tuota vatsaan kertyvää nestettä ja siksi on todennäköistä, että katetri laitetaan jo aiemmin. Huhtikuun ensimmäiseen on liian pitkä aika.

Saatiin myös toinen päivämäärä. 23.4. heti pääsiäisen jälkeen poistetaan Ennin munuaiset. Tämän jälkeen Ennin kuvioissa ei ole mikään niinkuin on nyt. Odotan sitä ristiriitaisin tuntein, hieman toiveikkaana ja samalla peläten, koska mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.

Jos kaikki menee putkeen, saadaan Enni kotiin toukokuun alkupuolella. Jos kaikki menee putkeen, jos. Iso jos. Ehkä äitienpäiväksi? En uskalla ajatella vielä niin pitkälle, sillä edessä on monta taistelua ennen sitä. Monta epävarmaa asiaa ja monen monta viikkoa ja pitkää päivää osastolla. Monta uutta asiaa opeteltavana. Ja varmasti monta Ennille kurjaa hetkeä.

Nyt Enni on iloinen, iso pallomahakaan ei haittaa kun saa olla ilman ahdistavia vaatteita. Pari yötäkin on mennyt tosi hyvin sairaalan avopaidassa, joka ei purista eikä paina. Vatsassa on yli seitsemän desiä ylimääräistä nestettä ja neiti vaan hihkuu ja hymyilee. Kunpa itsekin voisi suhtautua elämään samanlaisella asenteella.