Kuusi kiloa

Palataan hieman eiliseen... huonosti nukuttu yö, vaihteeksi. Pyörin sängyssä ja mielessä seilaa tuhatmiljoonaa asiaa. Päällimmäisenä Enni ja Ennin kurja olo ison mahansa kanssa. Aamu tulee, päivään on jo aiemmin suunniteltu lääkärin ja dialyysihoitajan kanssa käytävät keskustelut tulevasta, joten ollaan miehen kanssa molemmat suuntaamassa Lastensairaalaan. Mieleni on levoton, tuntuu ettei kaikki ihan ole kohdallaan. Ehdotan, että mies menee Ennin luo jo edeltä ja tulen perästä, kun saan isommat tahoilleen ja käytyä kaupassa.

Mies pääsee Ennin luo kahdeksan pintaan. Enni on entisestään turvonnut, paino huitelee jo lähemmäs 7,2 kilossa. Voi apua. Yhdeksän aikaan pääsen itse lähtemään kohti Helsinkiä, saan matkalla kuulla, että ovat menossa vatsan ultraan. Mikä onni että mies meni ajoissa ja on nyt Ennin mukana tutkimuksissa!

Perillä en saa autoa halliin koska se on täynnä, niin kuin se monesti yhdeksän jälkeen arkisin on. Varmistan osastolta, että heillä on edelleen muutama Munuais- ja maksaliiton pysäköintilappu, jolla saa pysäköidä lähikaduille veloituksetta. Jätän auton 30 minuutin paikalle ja lähden hakemaan lappusta osastolta. Mies on Ennin kanssa vanhempien keittiössä. Enni nukkuu vaunussa. Suunnitelmissa on dreeniputken asennus vatsaan askitesnesteen poistamiseksi. Lääkkeelliset keinot eivät ole auttaneet, joten tämä on ainoa vaihtoehto.

Mies lähtee siirtämään autoa ja jään osastolle. Dreeniputken asennus tehdään nukutuksessa, joten Ennin on paastottava toimenpiteeseen asti. Aikataulu on auki, mutta toimenpide tehdään joskus iltapäivällä. Enni on syönyt kahdeksan aikaan. Päiväksi laitetaan tippumaan sokeritippa, joka pitää näläntunnetta poissa. Silti Enni on nälkäisen ja levottoman oloinen aina hereillä ollessaan.

Päivän mittaan keskustellaan lääkärin kanssa tulevasta dialyysivaiheesta, munuaisten poistosta ja siirrosta. Dialyysihoitajan kanssa tutustutaan dialyysikatetriin ja sen asentamiseen, kotiin tarvittaviin varusteisiin ja käytäntöihin. Sosiaalityöntekijä käy juttelemassa tukiasioista. Monenlaista uutta ja vanhaa tietoa ja viimein 15.45 saattelen Ennin leikkaussaliin. Sinne jää pieni tyttö ison mahansa kanssa.

Pari tuntia kuluu ennen kuin hoitaja tulee kertomaan, että nyt Enni on valmis. Lähden mukaan heräämöön Enniä hakemaan. Siellä hän on, dreeniputki asennettuna ja vajaa puoli litraa nestettä jo pussiin valutettuna.

Osastolla punnitaan, kaiken kaikkiaan Enni on suunnilleen 600 grammaa kevyempi kuin aamulla! Maidon saatuaan köllöttelee vaan ihan rauhassa ja selkeästi helpottuneena sängyllään muutaman tunnin ja nukahtaa levollisesti yhdeksän aikaan. Dreeniputken juuresta tihkuttelee nestettä ja lappuja ja paitaa vaihdetaan kuiviin aina välillä. Yö sujuu hyvin.

Tänään aamulla olen Ennin luona seitsemän pintaan. Vastassa ihan pikkuruinen tyttö, ja aamun punnitus antaa lukeman 6025 g! Yli kilo lähtenyt eilisaamusta, yön aikan neste on tihkutellut dreeniputken vierestä. Aika huikeeta. Varmasti on myös aika tavalla kevyempi olo Ennillä.

Aamupäivän aikana nesterajoituksia höllennetään. Onneksi, sillä Enni on myös melkoisen nälkäinen. Päivällä uppoaa ruokasosekin tuosta noin vaan, vaikkei koskaan aiemmin ole innostunut muista kuin makeista soseista.

Dreeniputki pidetään paikallaan vielä huomiseen, siltä varalta että nestettä alkaa kertyä uudelleen. Peukut pystyyn, että saadaan se huomenna pois häiritsemästä. Enni on kevyempi, viihtyy paremmin sylissä ja on paljon paljon rauhallisempi nyt. Ehkä tämä tästä siis jälleen. Todennäköistä on, että Ennillä ollut infektio on vaikuttanut turpoamiseen, yhdessä pitkän albumiini-infuusion kanssa. Infektiosta muistuttavat enää antibiootit, ehkä muutaman päivän päästä voidaan siirtyä jo osittain suun kautta annettaviin ja päästä kotiin. Ehkä.

Pientä kevennystä saadaan sairaalapäivään, kun päästään iltapäivällä piuhoista irti sopivasti samaan aikaan kuin viiden viikon ikäiset opaskoirapennut käyvät osastolla kyläilemässä. Samaan syssyyn sairaalaklovnit tulevat Enniä moikkaamaan. Klovnit ovat jännittäviä joka kerta, mutta silti niin kiinnostavia. Sylistä uskaltaa katsoa, kunhan eivät tule liian lähelle. Lasin takaa katsotaankin sitten jo ihan innoissaan.

Illalla pääsen kotiin taas vähän aiemmin, kun mummi ja vaari tulevat Ennin seuraksi.