Viikonloppua

Väsymystä ilmassa. Seitsemättä päivää Helsingissä, suljettuna tähän huoneeseen. Lääkärin sanoin, nyt vaan täytyy koittaa viihtyä. Ikkunan takana on harmaata. Ei harmita niin paljoa, ehkä.

Olen Ennin luona puoli kymmenen aikaan. Mies tulee myöhemmin, kun hoitaa ensin vähän työasioita.

Eilen saatin dreeniputki irti Ennin vatsasta. Vatsan ultrassa ei nestettä näkynyt, mutta sen nyt arvasikin kun paino on pysynyt kuuden kilon tuntumassa. Edelleen dreenin reijästä pulpahtelee nestettä. Ehkä se tässä pikku hiljaa menee umpeen. Kaksi eri antibioottia menee edelleen kolmesti päivässä, toinen tunnin, toinen puolisen tuntia. Albumiinit kuuden tunnin välein aina puolitoista tuntia kerrallaan. Nesteenpoistolääkkeet aina albumiinien puolivälissä.

Enni on ollut kovasti nälkäinen, saatiin lupa antaa 200 grammaa soseita maitojen lisäksi. On nesteenpoistokuurin seurauksena hieman ehkä kuivahtanut.

Viikonlopun yli mennään näin, lähes koko ajan piuhan päässä. Muutamaksi tunniksi tässä iltapäivällä saadaan Enni piuhoista irti, ehkä. Sillä välin saisi lähteä uloskin, mutta voipi olla että jää lähtemättä, jos ei osu hyvin muuhun rytmiin tuo aika.

Isommat lapset on mummin ja vaarin luona, sieltä käsin puuhaavat. Ovat siellä huomiseen. Tänne ei nyt flunssakaudella saa sisaruksia tuoda, joten pakko olla erillään vaikka ovatkin terveitä. He eivät ole nähneet Enniä yli viikkoon. Miehen kanssa haetaan pientä kevennystä viikonloppuun ja jaetaan vähän sairaalavuoroja ja mennään Scandic Meilahteen yöksi nukkumaan. Ollaan siten tässä lähellä ja jää pois ajomatkat illasta ja aamusta. Ja pienenä luksuksena pääsee valmiiseen aamupalapöytään ennen huomista sairaalapäivää.