Hyvää ja huonoa

Tänään on kahdeksas päivä putkeen kokonaan osastolla. Pitkiä päiviä nämä. Tällä viikolla onneksi mummi ja vaarikin ovat taas joukoissa mukana, ja pystyvät ottamaan osan sairaala-ajasta itselleen. Siitä on iso apu, että pääsee itse välillä aiemmin illalla kotiin. Ehtii pestä pyykkiä ja käydä saunassa. Ja pääsee järkevään aikaan nukkumaan. Ja näkee isompiakin lapsia edes iltapuuhien verran.

Aamulla päästään lasten kanssa ihmeen hyvin liikkeelle, ehditään ruokakauppaankin ennen eskariin ja kouluun menoa. Sitten eskarilainen päiväkodille ja siellä varustautuminen märkään ulkoiluun. Koululainen hyppää autosta kaupalla, kun bongaa Pokemonin ja kaverin. Toivottavasti muistaa mennä kouluunkin. Menevät isälleen tänään ja aamulla olen jo pakannut kamppeet valmiiksi huomiseen asti.

Ajan Jorviin. Ihanaa, ei enää Helsinkiin. Pyörin etsimässä parkkipaikkaa piha-alueella, mutta kymmenen minuutin jälkeen luovutan ja ajan halliin. 1 euro jokaisesta alkavasta 50 minuutista. Kallis päivä tämäkin. Silti mieluummin täällä kuin muumisairaalassa.

Sisällä odottaa Enni, lattialla leikkimässä hoitajan kanssa. Ja hymyilee kun tulen ja juttelen! Ensimmäinen kunnon hymy moneen moneen päivään. Yökin on mennyt hyvin tutun hoitajan kanssa. Pieniä valon pilkahduksia. Kaksikin eri flunssavirusta löytyi Ennin nielunäytteestä eilen. Kurjaan oloon lienee suurimpana syynä flunssaoireet. Ihana nähdä normaalimman oloinen iloinen ja höpöttävä Enni.

Mutta. Iloinen tai ei, paino on taas noussut. Eilisestä parisataa grammaa. Se ei ole hyvä, ei ollenkaan. Maha on taas pinkeämpi ja hengitys raskaampi. Lääkäri pohtii jatkoja. Jostain syystä nestettä kertyy enemmän kuin tarpeeksi ja juuri mahaan.

Odotellaan siis jälleen. Pientä toivoa eilen oli, että päästäisiin jopa loppuviikosta kotiin, mutta painon suhteen näyttää tällä hetkellä niin synkältä, että uskaltaakohan toivoa edes.