"Kotona"

Aamulla kannan turvakaukalon autosta osastolle, vaikka koko ajan on sellainen tunne, että tuskin tänään Jorviin päästään. Tunne vahvistuu, kun Ennin yö on ollut huono ja Enni on levoton kun tulen huoneeseen. Lämpöäkin on ollut. En saa vieläkään yhtään hymyä. Totinen Enni.

Lääkärit ovat kuitenkin yllätyksekseni päätyneet siihen, että voimme siirtyä Jorviin. Sisimmässäni mietin, onko sillä vaikutusta, että Enni on ollut öisin aika työllistävä. Koitan vakuuttua siitä, että näin ei ole, ja iloitsen Jorviin siirtymisestä. Toivon, että seuraava yön yli reissu Helsinkiin on sitten se, kun munuaiset poistetaan.

Perillä Jorvissa totean kuljettajalle, että surullista, mutta ihan kuin kotiin tulisi. Ja kodilta tosiaan tuntuu Lastensairaalan jälkeen. Ehkä Ennistäkin, kun havahtuu hetkeksi kun siirrän kaukalosta lattialle ja riisun, mutta päättää sitten jatkaa uniaan.

Huone on siivottu kunnolla meidän poissaolessa ja saan järjestellä Ennin lelut pedattuun sänkyyn. Sängyn pitää olla aina tuttu ja turvallinen, omien lelujen rajaama pesä, vaikka huone ympärillä vaihtuisi.