Sunnuntai

Aamu tulee taas liian nopeasti. Miehen vuoro hakea Enni, se vähän helpottaa. Jään kotiin isompien lasten kanssa. Enni tulee ennen yhtätoista, on huutanut matkalla mutta nyt on taas oma iloinen itsensä.

Sunnuntai kuluu kotona, puhdistetaan akvaario joka on ollut oman onnensa nojassa puoli vuotta. Kala-parat. Famo tulee Ennin seuraksi että me saadaan monen tunnin homma hoidettua. Ei niin rentouttava homma, mutta pakollinen.

Kaivan lasten kanssa polun pihasaunalle sillä aikaa kun mies tekee äitinsä kanssa ruokaa. Pihasaunakin ollut hylättynä pitkään. Mutta hyvin syttyy ja lämpenee.

Enni lähtee illalla mummin ja vaarin kanssa Jorviin, ja me muut päästään pitkästä aikaa pihasaunan löylyihin. Lapset hyppivät ulos lumihankeen. Pieni pala normaalia, vaikkakin epänormaalia kun yksi puuttuu. Eihän tervettäkään vauvaa tietysti voi saunaan ottaa, mutta Enni ei pääse cvk:n takia edes kunnolla kylpyyn.

Väsymys on tajuton. Mutta yksi viikko on taas selätetty ja yön jälkeen alkaa seuraava eli 22. viikko sairaalaelämää. Jokainen viikko ollan lähempänä seuraavaa askelta ja sitä, että saadaan Enni joskus kokonaan kotiin. Kuinka monta viikkoa vielä, kukaan ei tiedä.