Aamulla ajan Jorviin, kun olen ensin vienyt isommat lapset mummille ja vaarille. Kuten välillä tai aika useinkin käy, ei Jorvissa lastenosaston lähistöllä ole vapaana kuin invapaikkoja. Meillä on aikataulu, 10.15 nefrologin vastaanotolle Helsingissä. Niinpä hetken harkittuani pysäköin invapaikalle ja maksan normaalin pysäköintimaksun EasyParkilla. Juu tiedän, ei niin saa tehdä. Teen kuitenkin, koska aikataulu, koska väsymys, koska kipeä selkä.
Jorvissa menee vajaa tunti. Kun tulen ulos, pysäköinninvalvoja on ystävällisesti juuri saanut autoni kuvattua ja sakon tulostettua ikkunaan. Ette oikeesti laittanu just sakkoa siihen, sanoin. Juu kyllä, se on invapaikka. Näytän Enniä, jota kannan selkä kipuillen kaukalossa että tääkö mun pitäs päivittäin roudaa tonne parkkihalliin. Jos olisin vähän energisempi nostaisin metelin, mutta olen väsynyt ja meinaan suunnilleen itkeä niin tyydyin puistelemaan päätä että onko nyt hyvä mieli.
Viimeksi saatiin sakot Jorvin yhteydessä olevan Keinumäen koulun tyhjällä pysäköintialueella, keskellä koulun joululomaa sunnuntaina, kun Jorvin pihassakin on ilmainen pysäköinti ja koulun henkilökunta lomalla. Kyseisellä parkkipaikalla saa pysäköidä ainoastaan koulun henkilökunta. Mutta loma-aikaan? Sunnuntaina? Oikeesti hei. Inhimillisyys? Juu työtähän nuo tekevät mutta...
Kuka hemmetti on keksinyt ja organisoinut nämä pysäköintialueet ja pysäköinnin säännöt Jorvin alueella? Kukaan tuskin siellä vapaaehtoisesti pysäköi. Enitenhän kalliista ja hankalasta pysäköinnistä kärsivät ne, jotka sitä eniten käyttävät; vakavasti ja pitkäaikaisesti sairaat tai sairaiden lasten vanhemmat. Ei se 1 eur/alkava 50 min kirpaise niin kovasti kerran kolmessa vupdessa synnyttäjää tai kerran vuodessa polilla piipahtajaa. Kiitos päättäjät, hyviä päätöksiä.
No, ajan Helsinkiin. Siellä sentään ULSissa on ilmainen parkkihalli ja vieläpä lämmitetty sellainen. 3 paikkaa vapaana, selviää sisäänajon kohdalla. Ja mämä paikat tietysti sähköautoille tai invapaikkoja.
Invapaikalle en nyt pysäköi, vaan ajan ympyrää hallissa ja odotan vapautuvaa paikkaa. Pari muutakin autoa pyörii siellä samalla ajatuksella ja yksi on pysähtynyt paikoilleen. Käy tuuri ja muutaman kierroksen ajettuani paikka vapautuukin ihan pääovien edestä. Kurvaan siihen, ja saman tien tunnen omantunnonpistoksen. Olisiko paikka kuulunut jollekin muulle? Oliko joku ennen minua jo odottamassa.
Tunsikohan se sakon kirjoittanut pysäköinninvalvoja omantunnonpistosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti