Herään aamuun tukkoisena mutta olo on muuten ihan ok. Vähän mietin, onko ihan hyvä idea lähteä Jorviin, mutta ei oikein ole vaihtoehtoja. Kunnes äitini ehdottaa että jos hän menee. Eskarilaisellakin on lämpöä, joten suostun järjestelyyn. Aamuun on buukattu Ennille vatsan ultraäänitutkimus, joten sairaalassa menee normia pitempään.
Kuskataan koululainen kouluun kahdeksaksi ja käydään kaupassa. Aamupäivä vietetään siis poikkeuksellisesti eskarilaisen kanssa kaksin. Pikkuasioita puuhaten ja vähän koittaen myös levätä. Löydän viimein autoon kertyneestä paperikasasta auton huoltokirjan, ja tajuan että määräaikaishuolto olisi pitänyt suorittaa jo 6000 kilometriä sitten. On ollut vähän muuta mietittävää ehkä.
Puolen päivän aikaan haetaan Enni ja Mummi kotiin. Koululainen meneekin kaverilleen. Ennin ultrasssa on selvinnyt, että nestemäärä vatsan alueella ei ole vähentynyt painon laskusta huolimatta, ja tehopäivö osastolla tarvitaan sittenkin tulevalla viikolla.
Mummi tulee meille ja saan vielä vähän paperihommia tehtyä. Kelasta on hakematta matkakorvaukset ihan Ennin syntymästä lähtien. Saan jopa syyskuun matkat kirjattua. 48 matkaa pelkästään minulla kodin ja Lastensairaalan välillä heti syyskuulta. 33 kilometriä per matka. En malta odottaa kun pääsen lokakuun matkoihin. Ja tuosta puuttuu miehen kilometrit kokonaan.
Neljän aikaan haen koululaisen. Mummi lähtee kotiin, ja alan laittaa ruokaa. Mieskin kotiutuu viiden jälkeen. Koitetaan olla niinkuin normaali vauvaperhe taas hetken.
Puoli yhdeksältä suuntaan taas Jorviin ja jätän isommat lapset iltapuuhiin. Tällä kertaa Ennikin nukahtaa perillä melko nopeasti ja pääsen kymmeneltä lähtemään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti